Narva-Jõesuu

narva jõesuu

Narva-Jõesuu, pieni kylpyläkaupunki kahden suuren vesistön välissä Suomenlahden rannalla ja Narvajoen suussa, on erityinen omaperäisestä puuarkkitehtuuristaan. Mäntymetsä ja merivirrat muodostavat erityisen, stressiä lievittävän mikroilmaston. Kauniin hiekkarannan pituus on 13 km.

 Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Narva-Jõesuusta ovat peräisin Liivinmaan ritarikunnan maamestarin Walter Plettenbergin muistiinpanoista vuodelta 1503. Narvan pormestarin 28. elokuuta 1684 päivätyssä käskykirjeessä sanotaan: ”Narvan raati kieltää Hungerburgin ja Väike-Kudrukülan miehiltä oluen myynnin satamassa. Mikäli kieltoa ei noudateta, luotsilla on täysi oikeus ottaa olut pois. Saarkülan miehet saavat valmistaa olutta niin kauan kuin he myyvät sitä tynnyreittäin.”Kyseisestä ajasta lähtien alue tunnettiin Hungerburgin (Nälkälinna) nimellä. Tarinan mukaan nimen antoivat saksalaiset kauppiaat, jotka haaksirikkoutuneina eivät löytäneet Narva-Jõesuun rannasta mitään syömäkelpoista. Useat paikannimet ovat vaihtuneet vuosisatojen kuluessa, mutta vuonna 1922 kaupungin nimeksi tuli virallisesti Narva-Jõesuu.

Kaupunki oli jo 1800-luvun alussa Viron, Pietarin ja Moskovan eliitin suosima kesänviettopaikka. Monien runoilijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden ja muusikoiden tuotanto liittyy jollain tavalla kaupunkiin. Narva-Jõesuu oli 1920–30-luvulla huomattava kulttuurikeskus, jossa järjestettiin kesäisin laajamittaisia laulujuhlia, tehtiin korkeatasoista teatteria, esiintyi orkestereita. Vahva asema oli raittiusliikkeellä.